Näiden viimeisten vuosien aikana olen tullut varmaksi siitä seikasta että elämääni johdattelee kohtalo, asiat ovat vain lähteneet tapahtumaan, varsinkin ne elämämme valoisimmat asiat;-)

 Niinkuin tämä talokin...

Nurkat ovat alkaneet rivarissamme ahistaa, toki sille ei ole annettu valtaa eikä voimaa, koska tietoakaan väljemmistä vesistä saati sitten neliöistä ei ollut näköpiirissä.

 Päivä oli maanantai 6.11.06 kun kamalan migreenikohtauksen jälkeen selvinneenä lähdin asioita kaupungille hoitamaan ja lounaalla mäkkärissä näin sen,siinä se komeili lehden etusivulla meidän talo. Katsoin kuvaa ja ajattelin katsoa kohteen tarkemmin netistä kotona. Viikko oli kiireinen ja muistin talon vasta torstaina, löysin etuovi.com sivuilta vain kuvan ulkopuolelta ja hyvä niin, koska jäkeenpäin ajateltuna sisäkuvat olisivat voineet latistaa iloni. Sanoin Janillekin puhelimessa että löysin meille talon, johon hän että jaahas, kotona näytin sitten kuvaa ja hän yllytti laittamaan yhteydenottopyynnön välittäjälle, joka soittikin sitten samointein. Sovimme muutaman tunnin päästä esittelyn sinne, mikä vauhti!

 Talon pihalla vasta tajusimme että pihahan on ISO ja aika kivalta näytti ulkona. No sisällä vastaan tuli tummansininen puoliseinä maalaus lasten boordilla, joka ei nyt niin ollut meidän makuun..Olohuoneen tumman vihreät seinät nekään tai yläkerran oranssit seinät. Mutta jotain kuitenkin tapahtui, näin niiden maalien läpi minkälainen koti siitä tulisi, rakastuin siihen näkyyn heti! Autossa Jani vielä epäröi talon vanhuutta ja puutteita, minä en.

 Yön nukuin huonosti, vaikka emme olleet taloa etsineet mitenkään tarkoituksella niin olimme tainneet sellaisen löytää... Soitin isälleni, joka lupasi tulla katsomaan rakenteet ja muut tärkeät seikat vanhaa taloa ostaessa huomioitavat. Saimme seuraavalle päivälle sovittua uuden esittelyn ja se oli menoa se! Alettiin jo suunnittelemaan oman asuntomme myyntiä ja muuta oleellista.

 Jännitystäkin oli viikonloppu täynnä kun "meidän" talossa oli esittely...Kävimme lauantaina katsomassa taloa vielä viimeisen kerran kun meillä oli vielä toivoa saada se, voi kun se oli ylväs ja kaunis siinä yksinään ja pimeänä, kuun valossa. Piinaavan viikonlopun jälkeen päätimme ottaa valtavan riskin välttyäksemme siltä pettymykseltä, että joku ostaa meidän talon, lupasimme nimittäin ostaa talosta 20% saadaksemme siihen oikeuden ja loppukaupat sitten maaliskuun puoleenväliin mennessä. Nämä sitovat alkukaupat tehtiin viikon päästä siitä, kun näimme talon ensikertaa...

 Oma asuntomme meni samalla myyntiin ja siitä olikin heti nettiin ilmestyessä jo  esittely, kävijät olivat ihastuneet ja ainoa mitä miettivät oli se, että keskustaan oli heistä liian pitkä matka. No saman viikon sunnuntaina olikin ensiesittely jossa saimme täydenrahan tarjouksen ja sillä oli oma myyntimme sitten hoidettu!

Huoneistokeskuksen porukka karavaanasi meille ;-)))